Vaalikuumetta ja sienimetsää

Nyt alkaa pikkasen nousta vaalikuume. Meillä on hienoja ehdokkaita, ja upea vaalikampanja tulossa. Paljon on kaikenlaista tapahtumaa tulossa, ja varmasti kiireiset ajat tiedossa. Toisaalta myös mielenkiintoiset ajat. Tulin juuri lenkiltä, ja mies lähti sienimetsään. Onhan se tavallaan etuoikeus, kun omasta pihasta voi sienikorin kanssa lähteä sienimetsään. Meillä on sellainen työnjako, että mies käy sienimetsässä, ja minun vastuualueeni ovat marjat. Tosin tänä vuonna ei esim. mustikoita tullut ollenkaan. Eilen illalla teimme ties kuinka monennen kantarellikastikkeen, ja nyt on alkanut myös suppilovahveroaika. Niistä tulee hyvää sienikeittoa, muummuassa.

Smile, you´re on the Candid Camera – Mäntsälän Messut

On television and in print, Peter Funt continues the Funt Family tradition of making people smile.

Olipas ihan oikeasti kivaa Mäntsälän Messuilla viime viikonloppuna. Toki kyllä messuilla seisominen ottaa jalkojen päälle, ei se mitään helppoa hommaa ole. Kysymys ei taida olla edes jaloista, vaan jonkinlaisesta “edustamisen pakosta”, eli smile pitää olla koko ajan päällä. Seisonhan minä esim. nytkin ihan yhtä kauan joka päivä uudessa työssäni luokanopettajana, eikä ole mitään messuväsymystä havaittavissa jaloissa. Ei olekaan smile naamalla monta tuntia? Mutta hei, kenellä on ihan oikeasti? Miten ihmeessä pitkää vaalikampanjaa tekevät (tarkoitan vaikkapa USA:n vaaleja) jaksavat hymyillä koko vuoden läpi?

Ajauduin jo aika kauas messuista, mutta perimmäinen kysymys onkin, että positiivinen asenne ja hymyily ottaa ihan oikeasti voimille. Kokeilkaapa seisoa ja hymyillä koko päivä….tai vaikkapa koko viikko.

Suosittelen.

Kaunis rantamaisema

Hämeenlinnassa Vanajaveden rannalla otettu kuva loihe meikäläisen taas ajattelemaan, että Mäntsälässäkin olisi mukavaa, jos jokimaisemaa jollakin tavalla voitaisiin hyödyntää. Jokihan on nyt aivan piilossa, ja keväällä talkoissa ollessamme todettiin, että sinne on heitelty kaikenmaailman roinaa kaljapulloista polkupyöriin. Kun joki on piilossa, roskaamista voi tehdä ihmisten huomaamatta.

Missä ovat katuvalot?

Ennenvanhaan ei katuvaloja tarvittu. Ei tarvinnut pelätä autoja. Eikä varsinkaan hurjastelija-autoja tai moottoripyöriä. Ei tarvittu kävelyteitä eikä pyöräteitä. Kaikki talloivat maalla samoja raitteja, ja autoja oli niin harvassa, että ei niitä tarvinnut pelätä.

Minun vävyni mielestä Suomessa ei edelleenkään ole autoja, tai ainakaan liikennettä. Vävy asuu Belgiassa. Siellä uudessa tyttäreni “kotimaassa” käydessäni olen usein melkein kauhusta kankea, kun ajamme moottoritien kolmella kaistalla loputtomien rekkajonojen välissä. Pelottavaa.

Mutta ne katuvalot ja ne pyörätiet kuitenkin tarvitaan, sillä emme me ihan autottomia ole. Lapsilla kun ei ole autoja, vaan heidän pitäisi voida kävellä tai pyöräillä turvallisesti ihan omilla väylillään.

JÄRKEVÄ KYSYMYS: TARVITAANKO KYLILLÄ KATUVALOJA?

Viikonlopun pyrähdys

Kävin mieheni kanssa lyhyellä viikonloppupyräyksellä Hämeenlinnassa. Siellä oli vaikka mitä: keskiaikaiset markkinat, teatteriesitys hotellissa ja ennen kaikkea mukavaa yhdessäoloa. Hämeenlinna on kaunis kaupunki vesistöjen helmassa. Kun käyn eri paikkakunnilla, mietin aina, millaista juuri tälla paikkakunnalla olisi asua. Hämeenlinnassa haluaisin varmaan asua kattohuoneistossa Vanajaveden rannalla, ja sitten meillä olisi jonkinlainen vene, jolla voisimme tehdä viikonloppuisin pieniä reissuja.

Mäntsälässäkin usein mietin ja kaipaan vesistöjä. Mäntsälän jokikin on niin piilossa, ettei kukaan ulkopaikkakuntalainen sellaista varmaan tiedä olevankaan. Nummisissa on kaunis maalainen jokimaisema, ja sitä ihailenkin päivittäin lenkkeillessäni tai työmatkoilla.

HULLU KYSYMYS: TARVITAANKO MÄNTSÄLÄSSÄ KATTOHUONEISTOJA?